Siirry sisältöön

Päivä Metsämuppeleiden matkassa

Kello on puoli yhdeksän Juupajoen päiväkodilla. Metsäpienryhmä eli Metsämuppelit valmistautuvat metsään lähtöön tottuneesti. Lapset kyselevät, mitä vaatteita puetaan tai tarvitaanko sadevaatteita.


– Tänään on vielä aurinkoinen ja lämmin syyspäivä tiedossa. Aamusta on viileämpää, joten voidaan laittaa sormikkaat, pipo tai lippis. Laitetaan ulkovaatteet, eli haalari tai takki ja housut. Tälle päivälle ei ole luvattu sadetta, mutta maa on kostea. Laitetaan saappaat tai Gore-tex kengät, jos sellaiset on.
– Voitko auttaa?
– Juu, kokeilehan kuinka se jalka sujahtaa sinne haalarin lahkeeseen. Hienoa, noin se sukka jo pilkistää lahkeen sisältä. Huomasitko, kuinka hienosti osasit. Et tarvinnutkaan apua.

Metsämuppelit saavat ulkovaatteet reippaasti päälle tänäkin aamuna. Jokaiselle laitetaan keltaiset heijastinliivit ja tietysti pienet reput selkään. Nyt voidaan lähteä ulos ja metsään.

Päiväkodin pihassa tehdään parijono. Todetaan, että tänään metsään lähtee kahdeksan lasta ja kaksi aikuista, eli jokaiselle löytyy oma käsikaveri. Aikuinen asettuu maitokärryjen kuljettajaksi saaden kaksi lasta kaverikseen. Maitokärryt on lastattu aikuisten rinkoilla, joista löytyy mm. ensiapuvälineet ja wc-pussukka. Toinen aikuinen tulee jonon viimeisenä kummassakin kädessä käsikaveri. Matka kohti metsää ja Juupajoen rotkon esteetöntä laavua voi alkaa.


Matkan aikana jutellaan lasten mieleen tulevista asioista, opetellaan ylittämään tietä ja kävelemään tien reunassa. Samalla pohditaan, mitä tämä päivä tuokaan tullessaan. Korkeakosken Pikkukirkon luota saavutaan Salaisen maan portille. ”Tuolla näkyy jo laavu” kuuluu erään lapsen suusta. Aikuiset muistuttavat, että laavulla laitetaan oma reppu omaan naulakkopaikkaan ja sen jälkeen istutaan laavulle omalle paikalle. Pian jo kuuluukin iloinen alkuloru laavulta:

”Metsä tuoksuu nenänpäässä
marja maistuu kielenpäässä
sammalsuukko kantapäässä
kirpeässä syksysäässä
kuusenoksa huiskuttaa.
Metsässä on mukavaa.

Istu sievän sienen alle, iloiselle kippuralle.
Kuulen kuusen supatusta
etanoiden rupatusta.
Sade lakkiin rummuttaa.
Metsässä on mukavaa.”

Hannele Huovi: Metsässä on mukavaa


Metsäpienryhmässä pyritään tekemään samoja asioita kuin normaalissakin päiväkotiryhmässä – kuitenkin luonnossa, ulkona raittiissa ilmassa. Muun muassa leikitään, hassutellaan, opitaan ja taiteillaan.

– Tänään kerätään luonnonmateriaaleja taideteosta varten. Mitäs ne luonnonmateriaalit oikein on?
– Ne on risuja!
– Kyllä, hienosti tiedetty. Mitäs muuta ne voivat olla?
– Kiviä!
– Kyllä, hienoa, mitä muuta?
– Eri värisiä lehtiä!
– Tiesittepä hyvin kaikkea. Risuja ja oksia, kiviä, eri värisiä lehtiä, käpyjä ja ihan mitä vain täältä metsästä löydätte irtonaisena. Muistetaanhan, että mitään ei revitä maasta vaan poimitaan sellaista, mikä on jo irrallaan. Jokainen saa oman ämpärin ja siihen voi kerätä haluamiaan materiaaleja. Kun kuulet pillin vihellyksen, tule aikuisen luo.

Lapset saavat kerättyä ämpärit täyteen erilaisia luonnonmateriaaleja taidetyötä varten. Aikuinen kertoo, että näistä materiaaleista on tarkoitus tehdä oma kuva valkoiselle alustalle. Yhdessä sitten pohditaan, minkä muotoinen on pää, montako silmää minulla on, entäpäs millainen nenä tai hiukset. Lopputuloksena on upeita kasvokuvia – kaikki luonnonmateriaaleista.


Sitten näkyykin ruoka jo saapuvan, sehän tarkoittaa, että on sopiva hetki hieman leikkiä ennen kuin syödään. Lapset kirmaavat mieluisiin leikkipaikkoihin, aikuinen tietysti rauhallisesti mukana ja katsomassa millaisia leikkejä lapset tänään keksivät. Eipä aikaakaan, niin vessahätä yllättää yhden lapsista. Ei muuta kuin vessaa kohti, ja sehän onnistuu, sillä laavun vieressä on ulkovessa.

Toinen aikuisista noutaa Salaisen maan portille jätetyt ruokaboksit laavulle, johon ruoka laitetaan tarjolle. Tänään syödään lämmintä keittoa ja tuoreita sämpylöitä. Pillin vihellyksestä kaikki tulevat aikuisen luo. Otetaan repusta istuinalusta ja käydään istumaan maahan. Jokainen käy vuorollaan hakemassa napon, jossa on keittoa kullekin sopiva määrä. Juomaksi lapsi valitsee joko maidon tai veden. Keiton kanssa syödään sämpylää ja olihan vielä porkkana purupalaksikin.


– En jaksa syödä enempää!
– Huomaatkos, et ole tainnut edes kunnolla koskea keittoosi. Meidän on tärkeää syödä hyvin, että jaksetaan täällä metsässä leikkiä ja tehdä asioita yhdessä. Mitäpäs ajattelet, oletkos rohkea ja maistat yhden lusikallisen?
– Maistan lusikallisen…en halua enempää!
– Olit kuitenkin rohkea, kun maistoit. Huomaan, ettei keitto tainnut tänään olla sinun makuusi. Voit viedä napon pois, mutta jäänyt ruoka laitetaan biojäteastiaan.

Osalle keitto sen sijaan maistuu ulkoilmassa mainiosti, osa ottaa lisää, ja pariinkin kertaan. Vaikka ihan kaikkien makuun keitto ei tänään ollutkaan, niin rohkeasti Metsämuppeleissa aina testaillaan, haistellaan ja maistellaan. Kokeilemalla opitaan uusiakin makuja.


Metsämuppeleiden leikit jatkuvat ruokailun jälkeen – ja kaikkea mielenkiintoista tapahtuu. Mielikuvituksella ei ole rajoja, tällä kertaa on ainakin UPM:n sahalle menossa todella iso kasa puita, tonttujen koti on rakenteilla ja sinne etsitään uusia asukkaita, koiratkin ovat menossa mukana ja koiranhoitaja pitää niistä huolta antamalla runsaasti vettä ja luita. Piilosillakin ollaan – siihen metsä vasta mainio paikka onkin. Tuleehan siellä leikin lomassa pientä riitaakin, mutta yhdessä aikuisen kanssa selvitetään asiaa ja lopulta löydetään sopu, ja kaikille sopiva ratkaisu.

Pian onkin jo kevyen välipalan ja sen jälkeen päivälevolle lähdön aika. Välipala syödään laavulla ja sitten reput selkään. Hetki muistellaan, kukas olikaan käsikaverina tulomatkalla ja matka kohti Perhetupa Metsätähteä voi alkaa.

– Mua jo vähän väsyttää!
– Katsos tuolla jo näkyy Metsätähden tilat. Ei enää ole pitkä matka ja sitten päästää lepäilemään.


Perhetupa Metsätähden sisätiloissa laitetaan vaatteita kuivumaan, käydään vessassa ja pestään kädet. Jokainen käy ottamassa oman makuualustan ja levittää sen omalle paikalleen lattialle. On päivälevon aika. Toiset nukahtavat melkein heti lukemisen alkaessa. Toiset kuuntelevat satua ja lepuuttelevat omalla tavallaan.

Kun voimia on kerätty, alkavat päivälevon jälkeiset leikit, värittelyt ja pelailut. Kunhan kaikki ovat hereillä, haukataan pientä välipalaa ja leikit saavat jatkua iltapäiväulkoiluun asti. Kun lapsilta kysytään, mikä Metsämuppeleissa on mukavaa, niin vastauksia satelee.

-Mä rakastan olla metsässä!
-On kiva tehdä savupiippuhommia laavulla!
-On kiva käydä metsässä!
-On paljon kavereita!

Kello 16.15 kaikki Metsämuppelit ovat lähteneet kotiin. Olipas taas ihana päivä metsässä luonnon keskellä. Huomenna taas uudestaan!


4.10. 2022 Juupajoella. Kirjoittajana Juupajoen päiväkodin johtaja Merja Yläjärvi

Juupajoen päiväkodissa tarjotaan opetusta, kasvatusta ja hoitoa 0-3-vuotiailla Nalleilla, 3-6 -vuotiailla Mesikämmenillä ja 3-5 vuotiailla Metsämuppeleilla. Henkilöstöä päiväkodissa on yhteensä yhdeksän, kolme varhaiskasvatuksen opettajaa ja kuusi varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa. Päiväkodin aukioloaika on 6.00-17.00. Mikäli lapsi tarvitsee hoitoa aukioloajan ulkopuolella, siitä sovitaan erikseen vuorohoidon käytänteiden mukaisesti. Vuorohoitoa tarjotaan vanhempien työstä tai opiskelusta johtuvasta syystä.

Metsäpienryhmässä eli Metsämuppeleissa päiväkodin lapset viettävät suuren osan hoitopäivästä ulkona ja suuri osa perinteisimmistä päiväkotilasten rutiineista pyritään toteuttamaan raittiissa ulkoilmassa ympäri vuoden. Metsäpienryhmässä toteutetaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaista tavoitteellista toimintaa eli mm. yhdessä aikuisen kanssa leikitään, taiteillaan, liikutaan, musisoidaan, lorutellaan, sadutellaan, retkeillään, tutkitaan ja hassutellaan. Yhdessä opitaan uutta ihmettelemällä. Luonnossa myös ruokaillaan. Juupajoen päiväkoti sijaitsee lyhyen matkan päässä Juupajoen rotkon luonnonsuojelualueesta ja siellä sijaitsevasta esteettömästä kotalaavusta.