Juu­pa­joen his­to­ri­aa

Var­hai­sin kir­jal­li­nen tieto Juu­pa­joes­ta on kes­kia­jal­ta, jol­loin asia­kir­jois­sa mai­ni­taan “Juupa ut­mark” – Juu­pan erä­maa. Juu­pa­joel­ta on löy­det­ty me­ro­vin­kiai­kaan 600 – 800 jkr ajoi­tet­tu prons­si­ko­ru, joka to­dis­taa ve­nä­läis­ten, per­ma­lais­ten, kaup­piai­den liik­ku­neen seu­dul­la tuona ai­ka­na. To­den­nä­köi­ses­ti kiin­te­ää asu­tus­ta syn­tyi Juu­pa­joen seu­dul­le 1500-​luvun al­ku­kym­me­nil­lä.

Ny­kyi­sen Juu­pa­joen van­him­mat kylät si­jait­se­vat Kok­ki­lan­se­län ran­ta­mil­la van­han erä­tien var­rel­la, joka kulki Kan­ga­sa­lal­ta Ori­ve­den ja Juu­pa­joen kaut­ta Keu­ruul­le. Juu­pa­jo­ki oli ensin osa Suur-​Kangasalan hal­lin­to­pi­tä­jää. 1540-​luvulta läh­tien Juu­pa­jo­ki kuu­lui Ori­ve­den pi­tä­jään 370 vuot­ta. Vuon­na 1860 Juupa ero­tet­tiin ru­kous­huo­ne­kun­nak­si ja vuon­na 1913 omak­si seu­ra­kun­nak­si. Kop­sa­mol­la si­jait­se­va kah­dek­san­kul­mai­nen puu­kirk­ko on val­mis­tu­nut vuon­na 1838.

Edward Wallenius pe­rus­ti Kor­kea­kos­ken ky­lään ensin nah­ka­teh­taan vuon­na 1894 ja Suo­men en­sim­mäi­sen ko­neel­li­sen ken­kä­teh­taan vuon­na 1898 (Suo­men Kenkä-​ ja Nah­ka­teh­das). Al­kuai­koi­na ken­kä­teh­das työl­lis­ti noin sata hen­keä. Walleniuksen va­lin­taan vai­kut­ti ve­si­voi­maa an­ta­va koski ja vuon­na 1882 val­mis­tu­nut Poh­jan­maan rau­ta­tie, Kos­ken voi­mal­la toimi myös maan­vil­je­li­jöi­den lah­ko­myl­ly (osuus­kun­ta­myl­ly). Säh­kö­voi­ma saa­tiin Kor­kea­kos­ken ken­kä­teh­taal­le jo vuon­na 1899, sitä ennen ko­neet kä­vi­vät ve­si­voi­mal­la me­kaa­ni­sen voi­man­siir­ron vä­li­tyk­sel­lä. Säh­kö­va­lo oli tul­lut jo 1895 syk­syl­lä ja teh­taan asun­toi­hin­kin säh­kö­va­lo tuli aivan 1900-​luvun alus­sa.

Usei­den mui­den maa­seu­dul­le syn­ty­nei­den teh­tai­den ta­paan ken­kä­teh­das jou­tui ra­ken­ta­maan työn­te­ki­jöil­leen asun­not ja huo­leh­ti muu­ten­kin hei­dän so­si­aa­li­sis­ta olois­taan. Pat­riar­kaa­li­nen aika jat­kui Kor­kea­kos­kel­la 1940-​luvulle asti. Vuon­na 1926 teh­das siir­tyi Emil Aal­to­sen omis­tuk­seen lähes 60 vuo­dek­si.

Syyt­tä ei teh­das­ta sa­not­tu ”suu­ta­rei­den yli­opis­tok­si”, siksi moni tu­le­va ken­kä­teh­tai­li­ja ja alan am­mat­ti­mies sai kou­lu­tuk­sen­sa siel­lä. Kor­kea­kos­ki edus­taa tyy­pil­lis­tä 1800-​luvun jäl­ki­puo­lis­kol­la maa­seu­dul­le syn­ty­nyt­tä pien­tä teh­da­syh­dys­kun­taa.

1930-​luvun Kor­kea­kos­kea on ku­vat­tu myös kau­no­kir­jal­li­suu­des­sa, Jaak­ko Syr­jän teok­ses­sa ”Ker­to­muk­sia radan var­rel­ta”.

Juu­pa­jo­ki it­se­näis­tyi kirk­ko­her­ran vaih­tues­sa

Juu­pa­joen van­him­mat kylät si­jait­se­vat Kok­ki­lan kylän ran­noil­la van­han erä­tien var­rel­la. Erä­tie kulki Kan­ga­sa­lal­ta Ori­ve­den ja Juu­pa­joen kaut­ta Keu­ruul­le. Juu­pa­joel­la oli run­saas­ti erä­pals­to­ja ja erä­käyn­nin hil­je­tes­sä mie­het ryh­tyi­vät kas­kea­maan ja rai­vaa­maan näitä seu­tu­ja. Juu­pa­jo­ki, niin kuin koko Län­gel­mä­ve­den seutu kuu­lui alun­pe­rin Kan­ga­sa­lan hal­lin­to­pi­tä­jään ja sit­tem­min Ori­ve­den pi­tä­jään 370 vuot­ta.

Juu­pa­joen kun­nan pe­rus­ta­mis­ta ei pää­tet­ty se­naa­tis­sa, tosin sen 1904 an­ta­ma lu­paus oman seu­ra­kun­nan muo­dos­ta­mi­ses­ta pi­tä­jä­läis­ten sitä anot­tua jo kaksi vuot­ta ai­em­min vai­kut­ti kun­nan it­se­näis­ty­mi­seen. Edel­ly­tyk­se­nä oli kui­ten­kin kirk­ko­her­ran vaih­tu­mi­nen Ori­ve­del­lä, joka ta­pah­tui vasta vuon­na 1913.

Tämä oli tie­dos­sa jo vuon­na 1911 ja kan­sa­lais­ko­kous to­te­si Juu­pa­joen pää­se­vän eril­leen Ori­ve­des­tä, kun siitä tulee it­se­näi­nen seu­ra­kun­ta­kin. Ken­kä­teh­taan kont­to­ri­pääl­lik­kö J. V. Py­hä­lä val­tuu­tet­tiin käy­mään Hel­sin­gis­sä ky­sy­mäs­sä neu­voa pro­fes­so­ri K. J. Ståhlbergilta.
Pe­rus­ta­va kun­ta­ko­kous pi­det­tiin sit­ten Kop­sa­mon kan­sa­kou­lul­la tou­ko­kuus­sa 1913 ja pu­heen­joh­ta­jak­si va­lit­tiin opet­ta­ja T. G. Murto.

Kun­ta­ko­kouk­sen pu­heen­joh­ta­jak­si vuo­sik­si 1913 – 1915 va­lit­tiin opet­ta­ja Juho Leh­ti­nen ja kun­nal­lis­lau­ta­kun­nan esi­mie­hek­si va­lit­tiin ta­lol­li­nen E. T. Jaar­la. Kun­nal­lis­lau­ta­kun­taan va­lit­tiin teh­taa­lai­nen Heik­ki Järvi, ta­lol­li­nen Lauri Lakua ja J. V. Heis­ka­la sekä loh­ko­ti­lal­li­nen Salo Lah­ti­nen. Vai­vais­hoi­to­hal­li­tuk­seen tu­li­vat esi­mie­hek­si lii­ke­mies Ii­va­ri Saa­ri­nen sekä opet­ta­ja T. G. Murto,ta­lol­li­nen A. Hei­ni­suo, torp­pa­ri Matti Lep­pä­nen, torp­pa­ri Manu Lakua ja ta­lol­li­nen Antti Kor­te­suo. Tar­vit­ta­vat tilat vuo­krat­tiin Pärin ta­los­ta 50 mar­kal­la.

It­se­näis­ty­neen kun­nan asu­kas­lu­ku oli 3 600 ja en­sim­mäi­nen ta­lous­ar­vio oli 31 993 mark­kaa. Ve­ro­tu­lo­ja jaet­tiin ylei­seen kas­saan 6 000 mark­kaa, kou­lu­kas­saan 15 739 mark­kaa ja vai­vais­kas­saan 6 594 mark­kaa. Koi­ra­ve­roa­kin sil­loin jou­dut­tiin mak­sa­maan kuusi mark­kaa. Mant­taa­li­kas­saan ke­rät­tiin li­säk­si 13 916 mark­kaa maan­tei­den ja sil­to­jen kun­nos­sa­pi­toon sekä van­kein­hoi­toon ja ma­ja­ta­lo­jen pi­toon.

Al­kuai­koi­na Juu­pa­jo­kea hal­lit­tiin kun­ta­ko­kouk­sen avul­la, Vuon­na 1920 pe­rus­tet­tiin ko­ko­päi­väi­nen kun­nan­kir­ju­rin virka. Kätilö-​rokottaja saa­tiin kun­taan vuon­na 1913 ja kun­nan­lää­kä­ri vuon­na 1918. Kun­nan­vi­ras­to­ta­lo val­mis­tui Kir­kon­ky­lään eli Kop­sa­mol­le vuon­na 1954 ja vuon­na 1991 kun­nan­vi­ras­to muut­ti Kor­kea­kos­ken kes­kus­taan, Kos­ki­port­tiin. En­sim­mäi­nen kan­sa­kou­lu oli aloit­ta­nut Kop­sa­mol­la vuon­na 1886 ja ken­kä­teh­das aloit­ti kou­lun­pi­don Kor­kea­kos­kel­la Kau­nis­ton työ­väe­na­sun­to­ta­lon ti­lois­sa vuon­na 1900. Koulu tosin siir­tyi seu­raa­va­na vuon­na kun­nan hoi­det­ta­vak­si ja oma kou­lu­ra­ken­nus val­mis­tui 1904.