Juupajoen historiaa

Varhaisin kirjallinen tieto Juupajoesta on keskiajalta, jolloin asiakirjoissa mainitaan “Juupa utmark” – Juupan erämaa. Juupajoelta on löydetty merovinkiaikaan 600 – 800 jkr ajoitettu pronssikoru, joka todistaa venäläisten, permalaisten, kauppiaiden liikkuneen seudulla tuona aikana. Todennäköisesti kiinteää asutusta syntyi Juupajoen seudulle 1500-luvun alkukymmenillä.

Nykyisen Juupajoen vanhimmat kylät sijaitsevat Kokkilanselän rantamilla vanhan erätien varrella, joka kulki Kangasalalta Oriveden ja Juupajoen kautta Keuruulle. Juupajoki oli ensin osa Suur-Kangasalan hallintopitäjää. 1540-luvulta lähtien Juupajoki kuului Oriveden pitäjään 370 vuotta. Vuonna 1860 Juupa erotettiin rukoushuonekunnaksi ja vuonna 1913 omaksi seurakunnaksi. Kopsamolla sijaitseva kahdeksankulmainen puukirkko on valmistunut vuonna 1838.

Edward Wallenius perusti Korkeakosken kylään ensin nahkatehtaan vuonna 1894 ja Suomen ensimmäisen koneellisen kenkätehtaan vuonna 1898 (Suomen Kenkä- ja Nahkatehdas). Alkuaikoina kenkätehdas työllisti noin sata henkeä. Walleniuksen valintaan vaikutti vesivoimaa antava koski ja vuonna 1882 valmistunut Pohjanmaan rautatie, Kosken voimalla toimi myös maanviljelijöiden lahkomylly (osuuskuntamylly). Sähkövoima saatiin Korkeakosken kenkätehtaalle jo vuonna 1899, sitä ennen koneet kävivät vesivoimalla mekaanisen voimansiirron välityksellä. Sähkövalo oli tullut jo 1895 syksyllä ja tehtaan asuntoihinkin sähkövalo tuli aivan 1900-luvun alussa.

Useiden muiden maaseudulle syntyneiden tehtaiden tapaan kenkätehdas joutui rakentamaan työntekijöilleen asunnot ja huolehti muutenkin heidän sosiaalisista oloistaan. Patriarkaalinen aika jatkui Korkeakoskella 1940-luvulle asti. Vuonna 1926 tehdas siirtyi Emil Aaltosen omistukseen lähes 60 vuodeksi.

Syyttä ei tehdasta sanottu ”suutareiden yliopistoksi”, siksi moni tuleva kenkätehtailija ja alan ammattimies sai koulutuksensa siellä. Korkeakoski edustaa tyypillistä 1800-luvun jälkipuoliskolla maaseudulle syntynyttä pientä tehdasyhdyskuntaa.

1930-luvun Korkeakoskea on kuvattu myös kaunokirjallisuudessa, Jaakko Syrjän teoksessa ”Kertomuksia radan varrelta”.

Juupajoki itsenäistyi kirkkoherran vaihtuessa

Juupajoen vanhimmat kylät sijaitsevat Kokkilan kylän rannoilla vanhan erätien varrella. Erätie kulki Kangasalalta Oriveden ja Juupajoen kautta Keuruulle. Juupajoella oli runsaasti eräpalstoja ja eräkäynnin hiljetessä miehet ryhtyivät kaskeamaan ja raivaamaan näitä seutuja. Juupajoki, niin kuin koko Längelmäveden seutu kuului alunperin Kangasalan hallintopitäjään ja sittemmin Oriveden pitäjään 370 vuotta.

Juupajoen kunnan perustamista ei päätetty senaatissa, tosin sen 1904 antama lupaus oman seurakunnan muodostamisesta pitäjäläisten sitä anottua jo kaksi vuotta aiemmin vaikutti kunnan itsenäistymiseen. Edellytyksenä oli kuitenkin kirkkoherran vaihtuminen Orivedellä, joka tapahtui vasta vuonna 1913.

Tämä oli tiedossa jo vuonna 1911 ja kansalaiskokous totesi Juupajoen pääsevän erilleen Orivedestä, kun siitä tulee itsenäinen seurakuntakin. Kenkätehtaan konttoripäällikkö J. V. Pyhälä valtuutettiin käymään Helsingissä kysymässä neuvoa professori K. J. Ståhlbergilta.
Perustava kuntakokous pidettiin sitten Kopsamon kansakoululla toukokuussa 1913 ja puheenjohtajaksi valittiin opettaja T. G. Murto.

Kuntakokouksen puheenjohtajaksi vuosiksi 1913 – 1915 valittiin opettaja Juho Lehtinen ja kunnallislautakunnan esimieheksi valittiin talollinen E. T. Jaarla. Kunnallislautakuntaan valittiin tehtaalainen Heikki Järvi, talollinen Lauri Lakua ja J. V. Heiskala sekä lohkotilallinen Salo Lahtinen. Vaivaishoitohallitukseen tulivat esimieheksi liikemies Iivari Saarinen sekä opettaja T. G. Murto,talollinen A. Heinisuo, torppari Matti Leppänen, torppari Manu Lakua ja talollinen Antti Kortesuo. Tarvittavat tilat vuokrattiin Pärin talosta 50 markalla.

Itsenäistyneen kunnan asukasluku oli 3 600 ja ensimmäinen talousarvio oli 31 993 markkaa. Verotuloja jaettiin yleiseen kassaan 6 000 markkaa, koulukassaan 15 739 markkaa ja vaivaiskassaan 6 594 markkaa. Koiraveroakin silloin jouduttiin maksamaan kuusi markkaa. Manttaalikassaan kerättiin lisäksi 13 916 markkaa maanteiden ja siltojen kunnossapitoon sekä vankeinhoitoon ja majatalojen pitoon.

Alkuaikoina Juupajokea hallittiin kuntakokouksen avulla, Vuonna 1920 perustettiin kokopäiväinen kunnankirjurin virka. Kätilö-rokottaja saatiin kuntaan vuonna 1913 ja kunnanlääkäri vuonna 1918. Kunnanvirastotalo valmistui Kirkonkylään eli Kopsamolle vuonna 1954 ja vuonna 1991 kunnanvirasto muutti Korkeakosken keskustaan, Koskiporttiin. Ensimmäinen kansakoulu oli aloittanut Kopsamolla vuonna 1886 ja kenkätehdas aloitti koulunpidon Korkeakoskella Kauniston työväenasuntotalon tiloissa vuonna 1900. Koulu tosin siirtyi seuraavana vuonna kunnan hoidettavaksi ja oma koulurakennus valmistui 1904.